1.6.10

Haavakuvia

Kylläpä Helmi on reipas koira jo. Nämä kuvat eilen illalla otettuja, kun nuo haavat pitää suihkuttaa kerran päivässä.

Tässä joitakin puremareikiä. Nuo keltaiset ovat ihon alle pujotetut letkut, jotta tuo haavaneste pääsee valumaan ihon alta pois. Tässä on nyt hiukan vaarana, jos pääsee iho tulehtumaan, että voi tulla iholle kuolio, sitä pitää nyt seurata.

Tämä oli isompi haavariekale, joka olikin vaikea ommeltava. Siinä on 10 tikkiä. Nuo keltaiset letkut otetaan torstaina pois.


Ja koitamme tälläista verkkoa pukea noiden haavasiteiden päälle suihkun jälkee. Oli kyllä aika vaikeaa hommaa.
Itse kävin tänään lääkärillä, sain myös pureman etusormeeni. Jonkun hammas mennyt kynnen vierestä sisään ja nyt on sormi tulehtunut. Antibioottikuuri, toivon mukaan nyt paranisi hyvin, kun on oikean käden etusormenpää, ei mitään voi sillä nyt tehdä.

Kiitän kovasti edellisistä kommenteista. En ole vielä ollut dogin omistajiin yhteydessä uudelleen,
(he toivat meidät silloin illalla autolla kotiin), mutta kun tästä tokenen, koitan hoitaa asiat kyllä kuntoon myös siltä asian toiselta kantilta.

Helmin kanssa äsken kävin ulkona, niin jo reippaasti käveli, halusi kuitenkin että rappuset vielä kannan alaspäin. Kyllä me tästä tokenemme, vaikka varmaan jotkin traumat kyllä jää.

15 kommenttia:

  1. Voi järkytys! Nyt ymmärrän miksi olette valvoneet. Voi Helmi-pieni! Huh mitä jälkeä on syntynyt. Toivottavasti kivut eivät ole kovat. Ja toivottavasti sormesi paranee pian.
    Juuri toissailtana lenkillä puhuttiin pitkään tuosta aiheesta, että kannattaa kiertää kauempaa oikein isot ja vieraat koirat. Voivat olla kotona mitä ihanimpia lullukoita, mutta välillä eläimellä voi naksahtaa jostain käsittämättömästä syystä ja tappelu on valmis. Ja pelottavan montaa valtavaa koiraa ulkoiluttaa heiveröinen ihminen, jolla ei välttämättä ole voimia eikä taitoakaan pidellä jos jotain sattuu. Suuressa koirassa on valtavat voimat ja välillä katselen kyllä kauhuissani kuinka omistajaa viedään ihan miten tahansa, koira vie ja omistaja vikisee kun mennään. Niin se ei vielä minulle selvinnyt, kun luin nopsaan kauhistellen että oliko se suuri irti???
    Toivottavasti Helmille ei jää nyt tuosta kammoa päälle.
    Voi parantukaa pian!

    VastaaPoista
  2. Siis kävin lukemassa uudelleen...irtihän se koira oli. Ja luultavasti puolusti vain reviiriään, mutta tuon kokoisella koiralla kuuluisi olla tukeva koira-aita siinä reviirinsä ympärillä tai sitten koira muuten kunnolla kiinni.
    Kyllä asiaan olisi syytä vielä puuttua, sillä seuraava hyökkäyksen kohde voi olla lapsikin.

    VastaaPoista
  3. Huh, miten hurjat haavat, onpa se ollut kauhea hyökkäys.

    Pikaisia paranemisia!

    VastaaPoista
  4. Kiitän kommenteista ja nyt meillä aletaan jo voida paremmin. On tuo Helmi vain niin reipas ja niin iloinen aamulla herätessään:)
    Kaikki isot koirat varmaan kierrämme kaukaa tästä lähtien, vaikka olisivat kuinka kilttejä tahansa.

    VastaaPoista
  5. Kiitokset värjäysvinkeistä! Oletko niistä saunakukista käyttänyt pelkästään kukat?

    VastaaPoista
  6. Elina: niin siitä saunakukasta eli peltosauniosta kyllä meni varsineen kokonaan.

    VastaaPoista
  7. Huh sentään, millainen hyökkäys on sattunut ja millaista jälkeä on tullut Helmi-reppanalle. Pikaista paranemista molemmille!
    t. anki silmukkaketjusta

    VastaaPoista
  8. Onpas hurjat puremat! Ei siellä vielä meidän siellä asuessa mitään tanskan doggia ollut, vai oliko.

    VastaaPoista
  9. Onneksi ei käynyt vielä pahemmin ja Helmi on jo reipas. Jaksamista!

    VastaaPoista
  10. Auts, ihan selkäpiistä vihlaisi nuo kuvat. Vaan Helmi tuntuu olevan melkoinen selviytyjä. Kait siinä samalla selviytyy kotiväkikin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos teille kaikille kommenteista, nyt ollemme jo hyvässä vaudissa paranemaan päin.

    Krisu: ei ollut ei vielä silloin. ja aika nuori tämä koirakin vielä.

    VastaaPoista
  12. Voi kamala! Ihan pahaa tekee katsoa. Miten ihmiset voivat pitää koiriaan tuolla lailla, että pääsevät toisia puremaan? - En ymmärrä.

    Paranemista pikku Helmille ja emännälle! :)

    Paula

    VastaaPoista
  13. Voi kamala, mitä teille on sattunut! Eläinten käytöksestä ei aina voi olla varma, ei edes omien (meillä täällä kissat ja kanit totuttelee hiljakseen toisiinsa...). Toivottavasti saatte asiat selvitettyä ison koiran omistajan kanssa. Paranemisia!

    VastaaPoista
  14. Onhan aikamoista jälkeä, on ollut kyllä kipeät haavat.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!