Loimi vedetään tukille, tässä hommassa tarvitaan vähintäin kaksi ihmistä. Toinen veivaa tukkia ja toinen pitelee loimea.
Niisinnän vuoro seuraavaksi; jokainen loimilanka vedetään niidensilmän läpi yksitellen ja
määrätyssä järjestyksessä, se riippuu sitten sidoksesta mitä halutaan.
Ja samat langat edelleen samassa järjestyksessä kaiteen rakoseen yksitellen.
Alkusolmut solmitaan ja sitten päästään kangaspuiden alle..
sitomaan välittäjät sekä sen jälkeen
polkuset sidotaan.
Nähdään sitten että aukeaako viriö hyvin ja tasaisesti, ettei ole sykköröitä.
Tuo onkin maton kutomisessa tylsä vaihe, vai onko? Itse olen niin malttamaton, heti pitäisi päästä kokeilemaan ja siinä samassa työn pitäisi jo ollakin valmis! Kaikki alustavat työt vaatii pitkää pinnaa. Toisaalta, kun alkuvalmistelut tekee hyvin, lopputuloskin on suuremmalla todennäköisyydellä onnistunut. Mitäs tuosta loimesta tulee?
VastaaPoistaHyvä tuo on näyttää!
VastaaPoistaMinä olin muksulikkana tuolla loimipäässä jarruna kun loimea vedettiin äidin kanssa tukille. Pari pientä mattoakin taisin silloin kutoa. Niistä ei ole enää kuin muisto jäljellä. Takaisin asiaan pääsen keväällä, kun kudonnan kurssi koulussa alkaa :)
VastaaPoistaNiistä vähäisistä kutomisistani minä muistan parhaiten juuri niisinnän ja sitten sen puiden alla kökkimisen, polkusia (tai mitä ne oli) laittamassa! ;o)) Olisipa kiva taas kokeilla.
VastaaPoistaKiitos kuvasarjasta!
Näyttää kauhean vaikealta.
VastaaPoistaMinulla olisi odottamassa Pohjanmaalla jonkinlaiset kangaspuut (en ole niitä nähnyt, Isännän isoäidin vanhat). Pitäisi varmaan sitten opetella tuo kun ne joskus saan ja jos ne on kunnossa (jos ei, niin kyllä ne kuitenkin kunnostetaan jos pystyy :D). Sisko tosin sanoi osaavansa. Inhoaa tuota vaihetta, sanoi että on kovin hankala ja työläs mutta vaikka siitä on monta vuotta kun viimeksi tehnyt sanoi ettei ole unohtanut (sisko on viimeksi ammattikoulussa mattoa kutonut, olisikohan 90-luvun alussa).
Mutta ensin pitäisi saada se talo jonne ne kangaspuutkin saisi mahtumaan :D
-Lilli-
Melkosesti siinnä on hommaa, ennenkuin pääsee itse asiaan.
VastaaPoistaVoe pojat ku pääsis taas tuota hommaa tekemään :) mie tykkään tuosta loimen laitto hommasta, ku ite tekkee ni saa mitä haluaa, eikä auta muita syytellä jos sinne virheitä eksyy. :) ja se o sellasta hommaa ku sen alottaa ettei huomaa ees ajankulua. Ja ohan se mukava sitte kutoo ku o ite teheny alusta asti :)
VastaaPoistaTuo näyttää hyvin taiteelliselta.
VastaaPoistaMukava kuvasarja. Vaikka olen jonkun verran kutonut kangaspuilla, olen aina kutonut valmiiseen loimeen, joten loimen laittaminen on minulle vierasta.
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaMukava kuvasarja loimen laitosta.
Kyllä näitä työvaiheita oppii rakastamaan kun lopulta pääsee kutomaan!
t. Tarja
Täällä sidontavaihe menossa ja vähän epäilyttäää osaanko... Sen vuoksi täällä kooklettelen ja katson kuvista vähän mallia... Onneksi on kuitenkin tuo yksi kirja... mutta nyt takaisin puiden pariin!
VastaaPoista