Lainehilla-pitsihuivi valmistui

Tässä se nyt on vihdoin valmiina. Aloitin tämän huvin jo nimittäin elokuussa 2019.

Huivi on Janina Kallion kirjasta Lumoavat neulehuivit. Onnistuin tämän neulomisessa mielestäni hyvin. Välillä sain purkaa, kun jostain ilmestyi joskus ylimääräinen langankierto, eikä homma täsmännytkään.

 

En tehnyt tästä aivan yhtä isoa kuin kirjan huivi on, mutta minusta tämä on minulle sopivan kokoinen. Lankaa meni koko huiviin 138 g.

Valitsemani KUDON Silkki-maito-aloe -lanka sopii tähän erittäin hyvin. Langassa on 60 % tussah silkkiä  ja 30 % maitokuitua ja 30 % aloekuitua.  Tussah silkki on villisilkkiä eli se tehdään silkkiperhosen toukan kotiloiden kuorista.

Se on todella kaunis laskeutuva lanka. Silti siinä on sellaista kevyttä rouheutta.

Myös Susanna Winter on suunnitellut ja neulonut tästä langasta aivan ihanan huivin. Se löytyy Ravelysta 

Ja lankaa löytyypi täältä.

Villasukat pyöröpuikoilla, kaksi yhtäaikaa.

En ole juurikaan villasukkia kutonut. Innostuin opettelemaan pyöröpuikolla toistamiseen, että miten onnistuisi. Edelliset sukat tein liian isolla puikkokoolla, nyt neuloin numeroa pienemmillä.  Kun neuloo kaksi sukkaa yhtäaikaa, niin tulee ainakin molemmat sukat valmiiksi. 

Aloitin varpaista varteen menetelmällä. Netistä löysin ohjeita ja mm. tätä sivustoa käytin apuna.  Loin aluksi 8 silmukkaa per puikko eli 16 silmukkaa. Minulla on lankana Kudon MerinoSukkis,  se on kivan pehmoista sekä ohutta. Vahvikkeena on 20 % tenceliä.  Pyöröpuikot on 100 cm ja kokoa 2.

Harjoittelin  kuviota jalkapöydän päälle. Onnistuihan se, mutta pitsin tekeminen tuotti vaikeuksia.  

Kantapään neuloin tälläkertaa ihan ilman vahvistusta.

 

Resorin päättelyssä onkin oma ongelmansa. Nimittäin siitä saa todella helposti kireän. Laitoin aina langankierron ennen seuraavaa silmukkaa. Näinkään ei tullut liian löysä. Ohjetta tähän löytyy mm. täältä.

No kyllä näistä sukat tuli. Olipa hiukan minulle liian pitkät, joten tytär saikin ne pitää.

Poppanaliinoja

Kudoin pikkukangaspuissa muutaman poppanaliinan. Poppanat ovat mukavia käyttötuotteita, niitä ei tarvitse kaapissa säilyttää. Nämä sopii ihan arkeen, sillä ne ovat helppo pestä pesukoneessa. 

Suosittelen ensimmäiseen pesuun käsinpesua tai koneessa ilman linkousta. Sillä ensimmäisessä pesussa saattaa tulla helposti syviä taitoksia liinaan jos käyttää linkousohjelmaa.

Tässä liinassa on poppanakuteen lisäksi moppilankaa. Loimessa näkyy selvästi roosan värinen pilkahdus.

Jos näistä tai muista liinoista kiinnostuit, niin katso täältä lisää kuvia.

 

Vuosi2020

Heippa teille, melko pitkän tauon jälkeen! Kiitos kun tulit kuitenkin katsomaan kuulumisiani.

Meillä kaikilla oli varmaan monin tavoin erikoinen viime vuosi ja toivomme, että mokoma korona jäisi tänä vuonna jo taakse. Vaikkakin uskon, että se vielä monin tavoin vaikuttaa elämäämme pitkään.

Itselleni sattui peräti neljä muuttoa viime vuodelle ja siten oli melko raskas vuosi. 

Tammikuulla putiikkini muutti Elovainiolta Ylöjärven keskustaan. Se tuli monella tavoin yllätyksenä itselleni, ja myös Sikaihanan Kertulle. Tapasimme 2019 Kädentaitomessuilla, ja tuli juttua tilantarpeesta. Mieheni alkoi tehdä muuttoa toisiin tiloihin, joten minäkin tarvitsin sitten uudet tilat. Kertulla oli kiikarissa kiva liiketila, ja niin me lähdimme vuokraamaan sen puoliksi. Siitä enemmän juttua täällä.

Kuvassa meistä pieni esittely Ylöjärven Sanomissa 

Heti perään mieheni muuttikin toiseen halliin. Monenmoista tavaraa sielläkin ja myös minun tavaroita säilössä. 

Tuli kevät ja korona. Liike muuttui yhtäkkiä hiljaiseksi, kun kukaan ei liikkunut missään. Onneksi se pikkuhiljaa meni ohi ja jotenkin sitä kesä selvittiin. Kävi kuin kävikin asiakkaita, ja sain myös mattotilauksia.

Keväällä saimme oman kodin myytyä ja muutto oli edessä.  Kylläpä sitä tavaraa oli 20 vuoden aikana kertynyt, monesta tavarasta piti luopua. Onneksi löysimme kivan asunnon. Olikin hauska sattuma, sillä muutimme tasan 40 vuotta sitten aivan lähelle nykyistä kotia. 

Parvekkeella tein kesän minivyyhtejä joululankakalenteriin.

Sitten aloin miettimään, että onkohan uuden kodin lähellä  mitään paikkaa, jossa voisi pitää käsityöiltoja. Otin yhteyttä Sisustus Severiinaan, kun muistin, että hän on ollut joskus näillä paikkeilla. Mutta eipä hän ollut enää. Hän kertoikin, että hakee myös uutta paikkaa ja neuvottelee Rientolan vanhan navetan vuokraamisesta. Se olisi hälle yksin ehkä liian suuri, ja hän kysyi, tulisinko hänen kanssaan siihen.

Ja tottahan toki suostuin ja innostuin.  Putiikki olisi kilsan päästä kotoa, tunnelmallisessa, vanhassa miljöössä.

Tältä näytti tila navetalla kun ensimmäisen kerran kävin katsomassa. Siellä oli Rientolan puutyöpaja.

Meillä hulppea sisäänkäynti, tornien välisestä ovesta sisään vain.  Birger Federleyn suunnittema navetta on noin sata vuotias ja se on tunnettu mahtipontisista torneistaan. Navetassa oli karjaa aina 1957 vuoteen asti. Sen jälkeen siellä oli palokunta. Nyt sitä kunnostetaan moneen käyttötarkoitukseen. 

Nyt vielä remonttihommat jatkuu, vaikkakin olimme jo muutaman viikon auki joulukuussa.

Oikein hyvää uutta vuotta 2021! Tule vierailulle Lielahteen ja seuraamaan blogia, mitä kaikkea täällä putiikilla tapahtuu.

Meidät löytyy myös facebookista ja  instagramista